Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue hankolaisin silmin vuonna 2026
Kun Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue aloitti toimintansa, moni hankolainen suhtautui uudistukseen varovaisen toiveikkaasti. Lupauksena olivat yhdenvertaiset palvelut, parempi yhteistyö ja vahvempi perusterveydenhuolto. Vuonna 2026 voimme jo arvioida, miten nuo lupaukset näkyvät Suomen eteläisimmässä kaupungissa.
Hangossa arki näyttää erilaiselta kuin Espoossa. Meillä välimatkat ovat pidempiä, väestö ikääntyy nopeasti ja kesäisin kaupungin väkiluku moninkertaistuu. Samalla palvelujen on toimittava vuoden jokaisena päivänä – myös silloin, kun lähimpään suurempaan sairaalaan on pitkä matka.
Kevään viimeistä aluevaltuuston kokousta sai Hanko isännöidä. Sain monen valtuutetun suusta kuulla ihmetystä siitä että ”onpa Hankoon pitkä matka. ” Tähän en voinut olla kommentoimatta että vieläkin autenttisemman kokemuksen olisi saanut tulemalla julkisilla.
Hankolaiset ovat saaneet kokea, että hyvinvointialueen päätöksenteko on siirtynyt kauemmas paikallisesta arjesta. Kun ratkaisuja tehdään koko Länsi-Uudenmaan näkökulmasta, pienemmän kaupungin ääni voi helposti jäädä suurten kaupunkien varjoon. Siksi on tärkeää, että myös Hangon erityispiirteet tunnistetaan päätöksenteossa.
Vuonna 2026 hyvinvointialue kamppailee edelleen talouden kanssa. Valtion rahoitusmalli ja jatkuvat säästöpaineet pakottavat etsimään tehokkaampia toimintatapoja. Samalla tavoitteena on vahvistaa perustason palveluja ja kehittää digitaalisia ratkaisuja. Nämä tavoitteet ovat oikeita, mutta niiden onnistuminen mitataan siinä, kuinka helposti hankolainen pääsee lääkärille, hoitajalle tai ikäihmisen tarvitsemiin palveluihin silloin, kun apua tarvitaan. (luvn.fi)
Positiivistakin kehitystä on nähty. Hangon uuden ikääntyneiden asumisyksikön valmistelu kertoo siitä, että kaupungin kasvavaan ikääntyneiden määrään halutaan vastata pitkäjänteisesti. Se on tärkeä investointi tulevaisuuteen ja osoitus siitä, ettei Hanko ole unohtunut hyvinvointialueen suunnitelmissa. (luvn.fi)
Tulevaisuudessa onnistumisen ratkaisee ennen kaikkea luottamus. Asukkaiden on voitava luottaa siihen, että palvelut säilyvät lähellä ja että päätöksissä huomioidaan myös pienempien kuntien tarpeet. Hyvinvointialue ei saa olla vain hallinnollinen organisaatio, vaan sen on oltava aidosti läsnä ihmisten arjessa.
Hankolaisena toivon, että Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue muistaa, ettei yhdenvertaisuus tarkoita samanlaisia ratkaisuja kaikkialla. Se tarkoittaa sitä, että jokainen saa tarvitsemansa palvelut asuinpaikastaan riippumatta. Hangossa se merkitsee saavutettavia palveluja, toimivaa päivystystä, laadukasta kotihoitoa ja ikäihmisten turvallista arkea.
Vuosi 2026 on osoittanut, että hyvinvointialueella on paljon tehtävää, mutta myös mahdollisuus onnistua. Kun päätöksiä tehdään avoimesti, kuunnellen ja paikalliset olosuhteet huomioiden, myös hankolaiset voivat kokea olevansa tasavertainen osa Länsi-Uudenmaan hyvinvointialuetta.